Duunimatka: Dag 2

Yöllä nukuin kuin tukki ainakin kello viiteen asti jolloin läheinen santakuoppa heräsi eloon puskutraktoreiden ja rekkarallin muodossa. Hetken pyörittyäni sain vielä unen päästä kiinni ja nukkua posotin seitsemään asti. Aamiaiseksi oli tällä kertaa "Adventure Foodin" mitälie-müsli-kaura-hedelmä-hässäkkää ja kuppi Pirkka pikakahvia. Aamiainen ei oikeastaan ollut yhtään hullumpi, aika makeaa tosin suomalaiseen makuun, mutta ihan jees. Aamiaisen kruunasi läppäriltä luetut tuoreet uutiset.

Kamojen kasaaminen kävi yllättävän nopeasti, vaikka olin ehtinyt levittää suurin piirtein kaikki tavarani levälleen. Yksi motivaatiotekijä olivat kimppuuni hyökänneet muurahaiset, kenen polulle olin leirin pystyttänyt. Edellisenä iltana, eikä yöllä näistä veijareista ollut haittaa, mutta nyt aamulla ne jostain syystä rohkaistuivat nuuskimaan tavaroitani ja jalkojani. No, mitä minä niiden rauhaa häiritsemään sen enempää ja olinkin tien päällä jo kello 9.00.

Teijo - Salo 21.9km; 1h 30min

Teijon kylään asti saikin lasketella enimmäkseen alamäkeä ja siellä poikkesin ensimmäiseksi Vilniemen valintaan ostamaan suklaapatukan, munkin ja urheilujuomaa uneliaalta myyjältä. Vilniemestä kiipesin takaisin isolle tielle ja kohti Kirjakkalan ruukkikylää. Tänne päästäkseni piti kivuta oikeastaan ensimmäinen mäki mitä en meinannut päästä ylös. En siksi, etteikö ruuti olisi riittänyt reisissä, vaan siksi, että pito loppui hiekkatiellä vaikka takarenkaalla olikin ihan mukavasti painoa. Sanomattakin on selvää, että ylös päästiin eikä talutuspuuhiin tarvinnut ryhtyä... Kirjakkalassa nautin järven rannalla munkin ja tölkin Batteryä. Bongasin metsän keskeltä myös puuceen, joten nappasin meikkipussista vessapaperirullan ja kävin viimeistelemässä aamutoimet. Nyt jälkikäteen ajateltuna, tuo puucee taisi olla EVP, sen verran metsittynyt ja käyttämättömän näköinen se oli, mutta kyllä se matkamiehelle kelpasi.

 

Matka jatkui pitkin Teijontietä, mikä ei ole mikään pyöräilijän unelmatie tosiaankaan. Kapea piennar ja hulluna kaahaavat autot eivät ole mukava yhdistelmä, mutta onneksi liikenne on suht harvaa ja kaikki autot antoivat reilusti tilaa. 

Vähän hitaasti lähti päivä käyntiin, joten pysädyin vielä kahville, noennytmuistasennimeä, mutta siinä meri-caravanin edessä. Kahvin jälkeen matkavauhti taas parani ja kohta olinki jo Salossa. Saloon en jäänyt sen enempää säätämään, vaan ohitin koko kännykkäkylän näppärästi meriniityntietä pitkin suoraan Halikkoon.

Salo - Paimio 29,4km, 1h 45min

Halikossa suoritin pakollisen pysähdyksen museosillalla, mistä avautuu mielestäni yksi matkan kauneimpia maisemia jokilaaksoon. Tai eihän se mikään erikoinen ole, mutta jokin siinä vaan viehättää. Punaiset talot, vihreät penkereet ja sininen taivas ja junakin jyristi halikonjoen yli, mutta siitä en saanut kuvaa. 

Halikosta Paimioon päin alkoikin sitten tuuli yltyä ja tämä yhdistettynä peltoaukeisiin ja sihen, että takapuoleni alkoi tässä kohtaa olemaan jo tavallisen hellänä, tarkoitti sitä, että alkoi matkan **ttumaisin osuus.

Mietin monta kertaa tällä pätkällä, että voiko vitutukseen kuolla ja tulin siihen lopputulokseen, että ei voi. Ei nimittäin ole enää mahdollista vituttaa enempää, kun vaikka kuinka polkee, niin pyörä ei liiku mihinkään. Jos yritti helpottaa urakkaansa vaihtamalla pienempää silmään, huomasi vain, että siitä ei ollut mitään hyötyä, pyörä vain kulki entistä hitaampaa.

Noin parin kilometrin välein oli pakko parkkeerata tien sivuun ja istua hetki aloillaan. Ei siksi, että olisi jotenkin ollut fyysisesti rasittunut, vaan koska vitutti niin paljon. Ainut tapa päästä edes hetkeksi eroon massiivisesta vitutuksesta oli lopettaa polkeminen ja istua hetkeksi juomaan.

Ihanaa peltoaukeaa Paimiossa

Kaiken lisäksi kun vihdoin pääsin Paimioon, olivat kaikki kelvit täynnä lomalle päässeitä koululaisia pyörineen ja mopoineen. Päätin siis mennä syömään.

Koska kasvisprojektini oli juuri päättynyt, tilasin sen kunniaksi kinkku-, salami-, katkarapu-, aurajuustopizzan ja juomaksi Smurffi-limu, totta kai! Lueskelin samalla parin päivän Turkkarit ja taukoa tulikin pidettyä loppujen lopuksi kokonainen tunti.

Paimio - koti 33,3km; 1h 41min

Loppumatka olikin enää kosmetiikka ja vatsa pullollaan oli hyvä polkea kohti tammisiltaa ja Piikkiötä. Enää ei edes vastatuuli haitannut kovin pahasti ja ainakin se Kaarinassa tuntui pyörivän niin, että se hetkellisesti tuntui jopa myötäiseltä. Liekö lähentyvä koti hämärtänyt aistit. Kotiin päästyäni olikin viimeinen koitos saada yhdistelmä rappuset ylös kolmanteen kerrokseen. Mietin hetken, josko irrottaisin laukut ja kantaisin kaikki erillään, mutta se ei olisi sopinut pääivän yleiseen luonteeseen, joten raahasin koko komeuden yhdellä kertaan kotiin.

Yllättävän hyvissä voimissa olin kotiin päästyäni ja jaksoin purkaa laukut, pestä pyykit ja käydä kaupassakin. Suihku oli taivaallinen kaiken sen aurinkorasvan ja maantiepölyn jälkeen...

 

No, millasta oli?

Ihan perseestähän se oli. 233 kilometriä vastatuulta pilaa reissun kuin reissun. Nyt on aika kullannut muistoja sen verran, että olihan tuossa hyviäkin puolia. Ilma oli kaunis, joskin tuulinen, lämpötila oli sopiva, noin 20 astetta ja maisemat olivat yhtä kauniit kuin aina ennenkin. Autoilijoistakaan ei ollut riesaa, olihan ensimmäinen päivä helatorstai ja toisena päivänäkin olin jo kolmelta kotona, eli  hyvissä ajoin ennen perjantain ruuhkia.

Pyörä ja varusteet toimivat hyvin, mutta painoa täytyy vähentää ennen heinäkuun pitkää reissua. Mies jaksoi loistavasti. Ei hyytynyt eivätkä lihakset tulleet kipeiksi. Ainoastaan takapuoli oli lievästi hellänä kotiin päästyä, mutta se sallittakoon 13 tunnin satulassa istumisen jälkeen. 

Vastatuuli hidasti matkantekoa, eli keskinopeus jäi melko vaisuksi jopa matkafillarille. 233 kilometriä ja 13 tuntia ja kuusi minuuttia ajoa eli 17,8 km/h keskari. Kaikkia pikkutaukoja en tietenkään ole vähentänyt ajasta ja matka ja aika on muutenkin aika 'noin' pohjalta, mutta tarpeeksi sinnepäin antaakseen kuvaa matkavauhdista. Kokonais aika olikin sitten reipas 27 tuntia, sillä Helsingistä lähdin kello 12.00 ja kotona olin seuraavana päivänä noin kello 15.30. Rahaa kului, no rahaa kului, mutta tien päällä meni vähemmän kuin junalippu Hel-Tku.