Ikuisuusprojekti

Sain (tai siis Joope sai...) tällä viikolla vihdoin valmiiksi mun ikuisuusprojektin, eli maastosinkulan. Vanhoista valokuvista tarkistin, että se on ollut työn alla vuodesta 2007! Mikä sitten maksoi? Alunperin aloin rakentaa vanhasta Kona Fire Mountainistani sinkulaa kun sen vaihteet levisivät Kangasala 24h kisassa 2007. Päätin sitten lopettaa vaihteiden kanssa pelleilyn ja tehdä pyörästä yksivaihteisen.

Tämä oli siis lähtökohta.

Alku ja loppu

No, homma lähti ihan hyvin käyntiin kun ostin vuonna 2007 sinkulakitin Ajopyörästä ja homma parani entisestään kun sain Joopelta, syystä tai toisesta, valmiin sinkulatakakiekon. Yksinkertainen homma, vaihteet veks, ylimääräiset eturattaat veks, ketjunkiristin takavaihtajan tilalle, sinkulakiekko paikalle ja sopivan mittaiset ketjut rattaille. Paitsi että...
Saadakseni pikkurattaan pois edestä, minun piti irroittaa toinen etukampi ja onnistuin sitä irroittaessa vetämään kammen sijasta kierteet ulos ja se oli sitten siinä. Projekti jäi jäihin seuraavaksi lähes viideksi vuodeksi, koska kampi oli ja pysyi paikallaan, eikä oma tietotaitoni enää riittänyt kierteettömän kammen ulosvetämiseen ja olihan minulla viisi muuta pyörää millä ajella..

Kammen kierteet ulosvetimessä

Uusi alku!

Kunnes koitti vuosi 2011 ja Lohja 24. Joope ajeli omalla 8 kiloisella supersinkullallaan ja oli niin rumissa huumissa ajokokemuksesta, että hän lupasi potkaista projektini takaisin raiteilleen. Olihan pojan saatava kokea maastosinkulalla ajon autuus ja ihanuus. Hinnaksi sovittiin ruohonleikkaus ja grillipäivällinen...

Hampurilainen, taustalla ruohonleikkuri

Isäntä paukuttaa laakeria etuhaarukkaan

Olin myös kaavaillut joustokeulan vaihtoa jäykkään Konan P2 keulaan
ja kuinka ollakkaan, Joopen pohjattomista laareista sellainenkin ritsa löytyi. Hinnaksi sovittiin 50 euroa, minkä Joope oli jäänyt minulle velkaa Lohjalla.

Omalla patentti kikallaan mestari sai kuin saikin jumittuneen kammen irroitettua (kuulemma Joope on sen tekniikan keksinyt..) Kaikkein parasta oli kuitenkin, että vintiltä löytyi haarukkapinosta yksi v-jarru tapillinen P2, mutta sen alkuperäisten Kona P2 kuvat oli peitetty mustalla maalilla. Päätimme kuitenkin asetonilla koettaa josko maalin alta löytyisi alkuperäiset logot ja avot, siellähän ne olivat!

Musta keula.

Asetonia pintaan ja johan tuli keulaan väriä!

Laita lapsi asialle...

Nyt kun Joope oli 'hieman' auttanut ja potkaissut projektin taas käyntiin oli minun aika sählätä loppusilaus ja pyörä kasaan...

Sanomattakin selvää, että ei mennyt kuin Strömsössä. Illalla pistin ketjut ja rattaan likoamaan ja pesin ne. Seuraavana päivänä kävin Ajopyörästä hankkimassa puutuvat osat, eli pari 'missing linkkiä' ketjuihin ja FSA:n 'bash ringin'. Bash ring meni paikalleen niinkuin pitikin ja ketjutkin aluksi ihan hyvin, mutta jäivät hieman löysäksi.
Ajattelin, että homma hoituu ketjunkiristintä kiristämällä ja siirryin etukiekon pariin. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko Fire Mountainin alkuperäinen nimetön halpiskiekko(kevyt) tai suht näyttävä Alexin DM24. Päädyin Alexiin, koska nimetön olisi vaatinut schrader-sisurin eikä minulla sellaista tietenkään (ehjää) ollut.

Sisuriksi valitsin vanhan Contin, missä oli reikä. Päätin koittaa paljon mainostettuja pikapaikkoja ja paikata reiän sillä. Tarra paikalleen, kumi vanteelle ja ilmaa sisään. Noin 1,7 barissa kuului äänekäs "pfffiuuuuu" ja tiesin, että pikapaikka oli siinä. Enpä ehkä tien päällä luottaisi mokomiin tai ehkä sen olisi pitänyt antaa kuivua kauemmin, en tiedä, en lue ohjeita.

Pitäkää tunk... pikapaikkanne!

Eissemtn sanoi mummo lumessa, satulalaukusta löytyi iskemätön Schwalben sisäkumi, joten uutta vanteelle vaan ja ilmaa sissään. Tällä kertaa päästiin jo melkein tavoiteltuun 2,5 bariin, ennen kuin kuului tuttu "PFFiiuuuu". No nyt on valmistusvirhe, ajattelin ja visuaalinen havainto kumista vahvisti aavistukseni. Renkas oli repeytynyt pari kolme senttiä saumaa pitkin 'sisäkehältä' hieman venttiilin vierestä.
Ei muuta kuin Volvolla Ajopyörään kumi mukana ja valittamaan. Sain hyllystä uuden tilalle ja ostin samalla schrader-venttiilisen sisurin, että saisin kevyemmän etukiekon pyörään.

Nyt kaikki sujui hyvin ja punnitsin vielä pyörän molemmilla kiekoilla. Nimettömän halpiksen kanssa vaaka näytti puolta kiloa vähemmän, hyvä niin.

Vihdoin päästiin koeajolle ja hyvinhän se kulki. Välitys oli juuri sopiva, keveys ihastutti ja muutenkin pyörällä oli mukava ajaa. Ainoastaan ketjut olivat liian pitkät. Joka kerta kun polkaisi kovempaa (lue: yritti keulia) ketjut löivät tyhjää. Ei muuta kuin lyhentämään....

Melkein valmis. Huomaa liian löysät ketjut.

Ketjufiasko

Se vaan, että kun ketjuja lyhentää ilman half linkiä, ne lyhenevät kerralla noin 4 senttiä. Nyt minulla oli taasen liian lyhyet ketjut! Käsissä oli nyt mahdoton yhtälö. Joko liian pitkät tai liian lyhyet ketjut. Toki liian lyhyillä ketjuilla ei tekisi yhtään mitään.
Onneksi löysin yhdet vanhat ketjut ja päätin koittaa niitä ns. mallia pitkänä. Yritin kiristää ketjunkiristintä, mutta ei riittänyt rungossa tila. Pätkä pois ja uusi yritys. Totta kai liian lyhyt! Tällä kertaa hirtti kiinni ja polkaisin ketjun väkisin paikoilleen sillä seurauksella, että eturatas vääntyi (minulla oli jemmassa vararatas... ) ja ketjut olivat kuin pianonkieli...
Lähes itkua vääntäen jouduin nöyrtymään ja soittamaan Joopelle, että: "Auta mua pliis..". Ahdinkoni sulatti kivisydämen ja Joope lupasi, aavistus sääliä äänessään, hoitaa ketjut kuntoon, kunhan kävisin ostamassa uudet ketjut kaupasta.

Valmis!

Satuin ajamaan Foxcompin ohi ja päätinkin pistäytyä siellä, kantapaikkani sijaan. Mukaan tarttuivat painavat, mutta, ah niin, ihanan kullan väriset ketjut sekä vihreä satulatolppa ja pinkki Salsan kauluri tolpalle.
Illalla vihdoin mestari tuunasi pyörääni ketjut ja itse asentelin uuden satulatolpan kohdilleen. Lähes viiden vuoden projektini oli valmis ja hieno siitä tuli! Alunperin minulla oli kolme kantavaa ideaa:
1) Tehdä pyörästä sinkula (luonnollisesti)
2) Laittaa mahdollisimman monen värisiä osia pyörään (Nyt löytyy sini/punaiset vaijerin kuoret, punainen ohjaustanko, kultaiset ketjut, vihreä satulatolppa, pinkki satulatolpan kiristin...)
3) Vaihtaa järkyttävän huono ja painava Marzocchin MZ comp joustokeula Konan Project Two eli P2 jäykkään keulaan.

 Kaikissa tavoitteissa siis onnistuin ja värejä tulee varmasti lisää kunhan löydän kivoja osia. Keventää tarttis, sillä nyt mittari heilahti ilman polkimia 10,5 kiloon ja polkimien kanssa 11,1 kiloon. Ehkäpä säästän rahaa ja laihdutan Rouskun alle kymppi kiloiseksi niin kuin jokaisen itseään kunnioittavan maastosinkulan tulisi olla.
Ehkäpä, ehkäpä, totta kai! Ensi kesään mennessä pyrin höyläämään ylimääräisen kilon pois, vaikka menisi asunto alta. (keventäminen maksaa...)

Valmis Rousku

Surlyn ketjukiristin

Foxcompin anodisoitu tanko ja siniset vaijerinkuoret

Värien sinfoniaa

Vihreä tolppa, pinkki kaulus

Bash ring ja kultaiset ketjut

Bling bling...

Paljonko meni rahaa??

Ei paljoa.
• Satulatolppa, tanko, kiristin ja stemmi Foxcompista, noin 120 €
• Ketjut KMC, 12€
• Surlyn ketjunkiristin, en muista pari- kolmekymppii varmaan
• P2-haarukka Joopelta, 50€
• Grilliruokiin reilu kymppi ja ruohonleikkuuseen pari litraa hikeä ja puoli desiä 'after sun' voidetta.

Kaikki muu löytyi kotoa romulaarista eli kahdella sadalla sai laihdutettua pyörää kolme kiloa, ei paha...