Duunimatka: Dag 1

Kesäloma alkoi, joten oli taas aika polkaista töistä kotiin sen kunniaksi. Tällä kertaa olin varautunut hieman paremmin mitä viime vuonna, jolloin menin saman matkan rinkka selässä maastopyörällä. Nyt tavara kulki sivulaukussa ja tarakalla; lisäksi selässä oli pieni juomareppu, missä kulki työkalut ja kamera. Painoa oli selkeästi liikaa, mutta tämä johtui siitä, että mukana oli myös normaali työpassivarustus, dvs. läppäri, hygieniatuotteita, alusvaatteita ja vähän 'tuliaisia', toisin sanoen sellaista turhaa mitä ei pyöräretkellä tarvitse.
Keli oli muuten hyvä, mutta tuuli puhalsi lännestä/lounaasta 3-6 m/s eli se tarkoitti ihanaa vastatuulta ihan koko matkaksi.

Helsinki - Fågelvik 44,5km; 2h 17min

Ensimmäinen pätkä oli vielä suht maltillista tuulen suhteen ja matka sujui leppoisasti. Lauttasaaressa sai vähän kirota tietöitä ja kanttareita, koska ton yhdistelmän kanssa ei hirveästi bunnyhoppailla eikä se muutenkaan ole mikään maailman ketterin vaihtoehto. Kanttari tai joku muu este tarkoitti siis yleensä joko nolla vauhtia tai talutuskeikkaa.

Ensimmäinen arvonta reitin suhteen suoritettiin Espoossa, missä päätin olla menemättä rantareittiä Westendin, Haukilahden, jne kautta ja päätin luukuttaa länsiväylää pitkin Kivenlahteen asti. Vaikka Espoon rantareitti onkin tosi hieno maisemien suhteen, niin se oli viimeksi todella huonosti merkitty ja ajoin useaan kertaan harhaan reitiltä ja jouduin jatkuvasti kartan luku puuhiin. Valitettavasti länsiväylän pyörätie ei ole yhtään sen paremmin merkattu, joten matkassa säästämäni voitto hupeni jatkuviin kartan luku taukoihin. Julistankin tässä ja nyt Espoon Suomen paskimmaksi kaupungiksi ohi Helsingin. Taikka eihän se mikään oikea kaupunki edes ole, vaan rypäs kapisia nukkumalähiöitä.

Kahden kilometrin pätkä jorvaksentietä oli taas yhtä ihana kuin aina ennenkin sillä poikkeuksella, että tällä kertaa tietyömiehet olivat harjanneet asvaltin kivistä, merkinneet pyörille oman 'kiertotien' ja vieläpä jyränneet sen kivikovaksi ja tasaiseksi. Pisteet siitä.

Ennen Kirkkonummea vastaan tuli muutamia maantiepyöräilijöita, joista yhdellä oli päälllään TuUL:n ajokamat. Pitkä lenkki? Kirkkonummella söin eskimopuikon ja jatkoin matkaa kohti Fågelvikiä. Kirkkopuistossa näin pari pyörämatkailijaa tauolla ja muutenkin tuntui olevan paljon pyörälijöitä liikkeellä, moottorilla ja ilman. Hieman ennen Fågelvikiä iski uskonpuute ja jouduin vilkaisemaan karttaa. En taaskaan muistanut, että reitti kulkee siinä kohtaa rautatien yli. Itäisen Kuninkaansillan tienhaaran missasin taas! (kolmas kerta elämässäni) On se vaan niin pieni tie ja tulee yllättäen. Onneksi osasin varautua ohiajoon ja käännyin heti takaisin kun tajusin pummini. Jos joskus vielä osuisin ykkösellä sille tielle... Fågelvikissä nautin suklaapatukan, otin pari kuvaa ja ihmettelin maisemia.

 

Fågelvik - Inkoo 21,8km; 1h 20min

Fågelvikistä matka jatkui ehkä Suomen surkeinta tietä pitkin kohti Degerbytä. Tie on aivan uskomattomassa kunnossa ja muistan viime vuonna joutuneeni avaamaan jousituksen lukituksen sitä ajaessani. Nyt sai sitten ajella kieli keskellä suuta ja jarrut pohjassa, ettei  renkaat sujahda uriin tai tule snakebitejä kuopista.

 Onneksi tuota surkeutta ei kestänyt kuin 3,7 kilometriä minkä jälkeen pääsin puskemaan vastatuuleen peltoaukealle ja kunnon tielle. Degerbyssä olisi tehnyt mieli pysähtyä pidemmäksikin aikaa, sen verran kaunis ja ihastuttava pikku kylä se on, mutta vatsa kurni ja Inkoossa odotti ruokatauko. Matkalla tosin pysähdyin Inkoon rannikkotien varressa sijaitsevalle bunkkerille huumailemaan ja ottamaan pari kuvaa, mutta muuten matka meni ilman stoppeja. Inkoossa suunta oli taas kohti Bosse Grönholmin ostoskeskus Strandia ja ravintola Sågenia. 

Päätinkin viime hetkellä ottaa pizzan sijasta hamplplilaisen, sillä ajattelin, että ahmin vatsani täyteen ranskalaisia ja saan siitä kaipaamaani lisäenergiaa. Hampurilainen tuli, mutta sen kyljessä olikin herkullinen artisokka-pinjansiemen-salaatti eikä upporasvassa kylpeneitä perunia. Täyttä herkkuahan hamppi oli ja salaattikin maistui, mutta päätin silti kysyä tarjoilijalta, että eikö hampurilaisen kylkeen pitäisi kuulua ranskalaiset perunat. Tarjoilija ihmetteli hetken ja tajusi sitten, että hajamielinen kokki oli unohtanut laittaa annokseeni ranskalaisia. Tästä hyvästä sain ison kulhon ranskiksia, mitkä söin hyvillä mielin ketsupin kanssa. Yleensä en välitä ranskiksista, mutta nyt ne maistuivat.

Inkoo - Fagervik 15,9km; 1h 03min

Jos vauhti vaikuttaa hitaalta, niin selitys löytyy siitä, että Inkoosta on todella hankala löytää pois ilman karttaa. Jälleen kerran jouduin turvautumaan Inkoon ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja esittävään karttaan, mutta silti ajoin harhaan noin kilometrin ennen kuin löysin oikealla hiekkatielle kohti Fagervikiä. Fagervikintie on kyllä selkeästi Suomen kaunein tieosuus ja mikä hassuinta, aina sitä polkiessa tulee törkeeti deja vuita barettimarssista. Jossain tuolla päin me silloin pyörittiin, mutta en kyllä muista tarkkaan missä, olin niin hämärän rajamailla silloin. Joka tapauksessa toi on to-de-lla kaunista pätkää ja muutenkin mukava ajaa, paljon mutkia ja pientä ylä- alamäkee koko ajan.

Fagervik on myöskin ihan siisti mesta. Vanha ruukkikylä, missä on tosi hieno kirkko mäen päällä ja järven rannalla. Luulen, että ainut laatuaan Suomessa, ei oo ainakaan vastaavia tullut mun eteen. 

 

 Fagervik - Koski 44,6km; 2h 40min

Fagervikistä Karjaalle luukutinkin sitten vähän kovampaa tahti. Solmasin nimittäin Fagervikissä parin pyörämatkailijan kanssa, jotka olivat matkalla Fiskarsiin ja ajattelin ottaa heidät kiinni, ts. luukeppihälytys oli päällä. Heillä oli sellanen reilu 20 minuutin etumatka joten sain aika reipasta vauhtia sotkea. Ihan hyvin kulki, mutta Karjaan jälkeen vähän niinkuin luovutin ja ajattelin, että en mä niitä saa kiinni, eihän niillä ollut varusteitakaan muuta ku pienet selkäreput ja tankolaukut. Noo, kuinka ollakkaan Påminnen laskettelurinteen kohdalla mäessä näky pari tuttua ajopaitaa ja ei muuta ku isoa rieskaa eteen ja hana pohjaan. Viiletin reteesti autotien kautta ohi ja huikkasin: "Sainhan mä teidät kiinni". Mission accomplished.

Pohjasta soitin Samulille, että tulee iltalenkillä käymään Koskella ja tuo mulle voileivän, oli nimittäin energiat vähän lopussa(60 kilometriä ja melkein neljä tuntia ajoa takana ilman syötävää...). No Samuli lupas tulla, mutta autolla. Sovittiin treffit tunnin päästä eli mun piti kaahata Pohjan ja Kosken välinen hiekkatieosuus sellasta melkein 20km/h keskaria... Kettumainen pätkä, koska olin aivan hiestä märkä, siis hikeä valui laseille ja niitä oli pakko pitää koska aurinko paistoi niin matalalta suoraan silmään. No menihän se ihan hyvin, taisin olla jopa hieman etuajassa perillä Ennen Samulia joka tapauksessa. Niin ja se hiekkatie oli muuten tosi hyvä mennä. Kovapohjainen eikä ollut irtosoraa juuri missään. Kiva pätkä sekin ja loppumatkasta puut varjosti ja lehmät morjesteli.

Samuli toi kuin toikin mulle voileivän ja muutakin. Jugurttia, tomaattia, mehua, vettä ja müslipatukan. Valitettavasti nirsoilin, enkä syönyt kuin herkulliset leivät, tomaatin ja veden kaadoin juomareppuun. Ajattelin nimittäin käydä vielä Perniön ABC:llä iltapalalla...

Ihan täydellistä palvelua kyllä ja täydellinen ajoitus, oli nimittäin energiat aivan lopussa ja moraali rakoilemassa juurikin Koskella, mutta Sampo pelasti. Kiitos. Rupateltiin kolme varttia ja ihmeteltiin Kosken voimalaitosta, kunnes päätin jatkaa matkaa kohti Teijoa ja yöpaikkaa.

Koski - Teijo 21,6km; 1h 10min 

Matkalla Perniöön alkoi jo rasitus painamaan koivissa, eikä meinannut mäet enää nousta yhtä rivakasti kuin alkumatkasta. Persauskin alko olemaan jo melkoisen hellänä, olihan ajoa jo yli seitsemän tuntia takana. Silmissä siinsi jo Perniön ABC: munkin ja kaffet, lisäksi olin ajatellut ostaa hyttyssavuja. Ajelin Perniön keskustan läpi ja kuinka ollakkaan missasin sen pirun ABC:n tienhaaran. Takaisinkaan en jaksanut kääntyä eli painelin samaa kyytiä Teijoon asti. Pysähdyin kyllä nykimään jotain ST1:en ovea, mutta se oli jo mennyt kiinni.

Kun vihdoin saavuin Teijon retkeilyalueelle olin jo aivan kuitti, mutta teltta piti saada heti pystyyn, koska hyttysiä oli aivan helkkaristi. En jaksanut etsiä sen enempää leiripaikkaa, vaan löin teltan pystyyn tien viereen pienen nyppylän päälle santakuopan viereen.

Tämän jälkeen virittelin kaljatölkkikeittimeen tulet ja aloin keittää vettä pussipastaa varten. Tällä kertaa vaan mun Esbit-Nikolai yhdistelmä ei pelannut, vaan liekki tukahtui aina kun kattilan laittoi tulelle. Piti siis hieman soveltaa ja väsätä parista puusta paikka kattilalla. Onneksi vesi kiehui parissa minuutissa, sillä muuten puut olisivat syttyneet tuleen ja metsä palanut tjsp...

Teltan ylivoimaisuus paljastui siinä vaiheessa kun menin sinne sisälle syömään pakoon hyttysiä. Olisi siinä riippumattomiehillä ollut naama vakavana kun hyttyset häiritsevät eikä mitään saa tehdä rauhassa. Nyt sain vaihtaa vaatteet, syödä ja surffata netissä kaikessa rauhassa ilman öttiäisiä.

Toinen juhlatimmi varuste olivat pränikät Sanuk-epäkenkäni. Voi notta, miten oli juhlaa kiskaista Sanukit jalkaan kun oli yli kymmenen tuntia kiduttanut jalkojaan tiukoissa pyöräilykengissä. Mikä niistä tekee timmit mukavuuden lisäksi, on niiden keveys ja se, että ne eivät vie tilaa juuri lainkaan. Saman verran kuin släbärit, mitä olen joskus kantanut vaelluksilla mukana. Sanukit ovat kuitenkin 'oikeat' kengät, siinä missä släbäreillä on vähän sellasta nihkeetä se tepastelu...

Samalla kun söin, päätin kokeilla nettiyhteyttä ja hyvinhän se pelasi. Käytössä oli tosin vaan 2G, eli lupauksista huolimatta en sillä nopeudella alkanut päivittää blogia metsästä. No, uutiset sain luettua ja facebookin ja sähköpostin tsekattua, siinä vissiin ne tärkeimmät.

Nukkumaan pääsin vähän ennen puolta yötä ja tyynynä toimi tällä kertaa Varustelekan mikrokuitu pyyhkeeseen käärityt windstopper-housut. Makuualustana oli perus Halti 500 lite, mikä on pakkauskoon, hinnan ja painon puolesta ylivoimainen UL-makuualusta. Makuupussina oli ekaa kertaa uusi Ajungilak Kompakt Summer, mikä sekin on painon puolesta (850g) aika jees ja muutenkin Ajungilak-tyyliin toimiva pussi. Sisäpussi tosin voisi olla kesäpussissa puuvillaa, mutta sekin on tietenkin painokysymys.