Talvipyöräily - Raikasta ja Ravitsevaa

Kun pakkanen iskee ja lunta tulee, ei pyöräilykausi suinkaan lopu, vaan oikealla asenteella ja varustuksella se jatkuu; sanoisin jopa, että elämme vuoden mielenkiintoisinta pyöräilyaikaa. Kovin mukavaa se ei ole, mutta kiistatonta hyötyä siitä on. Alla plussat ja miinukset.

Miinukset:
Paikat jäätyy
Vesipullo jäätyy
Jarrut/vaihteet jäätyy
Varusteita joutuu oikein miettimään
Pukeutuminen kestää tunnin
Liukasta on ja paljon taluttamista 

Plussat:
Ajotekniikka kehittyy
Polkutekniikka kehittyy
Kunto pysyy yllä
Tekemistä piisaa (vrt. ohjaamo täynnä käsiä)
Pyöräteillä tilaa
Lenkit pysyvät lyhyinä
Kevät palkitsee

Vaatetus on tietenkin suurin päänvaiva, mutta muutamalla pikku niksillä olen ainakin itse pärjännyt jopa yli 20 asteen pakkasissa. Tosin tuppaan pitämään lenkkini lyhyinä (20-40 km) eli mitään mega-jäätymistä ei pääse tapahtumaan. Oikeastaan ainut paikka mikä jäätyy ovat varpaat. Sormet jäätyvät todella harvoin vaikka käsissäni onkin vain Pron perus talvisormikkaat.

Hyvä niksi estää pään jäätyminen on teipata kypärän ilma-aukkoja tukkoon jesarilla. Kypärän alla olen käyttänyt vähän ilmasta riippuen joko Craftin tuulen pitävää juoksupipoa tai merinovilla Buffia. Kovalla pakkasella voisin kokeilla molempia.

Yläkroppaani verhoaa Craftin perus hikipoolo, Santinin villainen ajopaita ja Prendaksen meraklon irtohihat. Pakkasesta riippuen saatan lisätä alle vielä lyhythihaisen hikipaidan.
Päälle vielä Konan paksu ajotakki ja tarpeen vaatiessa Craftin tuuliliivi, niin johan pärjää ainakin -20 asteeseen asti. Ai niin ja kaulaan aina Buffi!

Jaloissa on kelistä riippuen joko potku- tai tuulihousut seuraavan taulukon mukaan.

0- -5 astetta
Craftin kalsarit + succikset
-5 - -10 astetta
Devoldin villahousut + succikset
-10 - -15
Craftin kalsarit + Goren WS-housut
-15 -
Craftit + villahousut + Gore WS, jne...

Koska en omista talvikenkiä, joudun ajamaan Shimpan M225 kesäkengillä, mitkä olen verhonnut kengänsuojilla. Yleensä kahdet sukat riittää, sillä kolmissa sukissa tulee jo niin ahdasta, että ne eivät enää lämmitä. Sukkina on yleensä jokin merinovilla sukka ja Goren MTB-performance sukka.
Tämän talven ensimmäisillä lenkeillä huomasin uuden ilmiön, nimittäin jalkapohjat jäätyivät ja aina samasta kohdasta, eli klossin kohdalta. Tuumasin, että ehkäpä se metalliklöntti ns. hohkaa kylmää hiilikuitupohjan läpi jalkapohjaani, joten teippasin jesarilla hieman sanomalehteä pohjallisiin klossin kohdalle ja johan auttoi.
Toisaalta, ihan sama koska varpaat jäätyvät aina ja vaikka mitä tekisi, joten niihin on turha panostaa sen enempää. Olen kyllä meinannut harkita kädenlämmittimien tunkemista tossuihin, siis sellaisten aktiivihiilihärpäkkeiden, vaimitänenyon.

Ei sen kummempaa. Kylmä tulee todella harvoin, mutta se johtuu yleensä tuulesta, ei itse pakkasesta. Loppu onkin asenteesta kiinni. Kyllä siinä lämmin tulee kun polkee. Kettumaista on vain se, että ihan niin spontaanisti ei lähdetä lenkille kuin kesällä. Vaatteiden miettiminen ja pukeminen on melkoinen operaatio, mihin ainakin itselläni suttaantuu helposti vähintään puoli tuntia (sis. viimehetken vessakäynnin...).

Käsi täynnä ohjaamoja

Mitä itse ajamiseen tulee, niin sehän on yleensä hauskaa, mielenkiintoista, kehittävää, raskasta ja vittumaista sopivassa suhteessa. Ajan siis cyclocrossarillani, missä on 35mm Schwalbe Marathon Winterit alla. Pitoa löytyy jonkin verran eikä rengasrikkoja tarvitse pelätä. Jos ajamisesta haluaisi nauttia, niin pitäisi olla leveämpää rengasta alla. Talvella nimittäin leveämpi on nopeampi.
Kapealla renkaalla on tosin mielenkiintoisempaa ajaa, koska pyörä luikertelee minne sattuu ja polkeminen on raskaampaa.
Pienenä esimerkkinä voin sanoa, että maksiminopeus nousee harvoin yli 35 km/h edes alamäessä ja polkien. Tästä syystä polkemisessa on pakko muistaa pyörittää ns. teknisesti oikein. Jos polkemisen lopettaa, niin pyörä pysähtyy eikä suinkaan rullaa eteen päin kuten kesällä. Lisäksi vaihde on pidettävä oikeana ja kadenssi sadassa, että polkeminen olisi sujuvaa ja edes joten kuten siedettävää. Nämä asiat kun muistaisi kesäisinkin...
Pyöritystekniikan lisäksi kehittyy ajotekniikka. Liukkailla pyöräteillä kun kiemurtelee ja yrittää pysyä pystyssä, niin taito kehittyy takuuvarmasti. Osansa pystyssä pysymiseen on toki loistavalla Konan Jake The Snake rungolla, jonka geometria pitää huolen, että meno pysyy rauhallisena äkkitilanteissakin eikä turhia yllätyksiä satu.