Kyseessä oli siis VPCX-cupin Keimolan osakilpailu Vantaalla. VPCX:n tarkoitus on olla jonkin sortin epävirallinen vastapaino SPU:n haudanvakavalle kisatouhulle, päääpainon ollessa hauskanpidolla ja kaljan juonnilla. Ja kuten nimikin viittaa, tarkoitus on ajaa cyclocross-pyörillä polkuja mitä ei ole tarkoitettu cyclocross-pyörillä ajettavan.
Viralliset cyclocross kisat ajetaan pääasiassa puistoissa ja tasaisilla poluilla, missä esteet ovat ihmisen tekemiä. VPCX-kisoissa sen sijaan mennään metsään ja esteinä toimivat ojat, juuret, kivikot ja kaikki mikä sattuu eteen tupsahtamaan. Voisi sanoa, että kisaa ajetaan siellä, missä normaalit ihmiset ajavat maastopyörillä.
Osallistuminen on kaikille vapaata, eikä kalustorajoituksia ole. Tosin cupin pisteille pääsevät vain jäykällä keulalla varustetut droppitankofillari, missä on alle 2 tuuman renkaat.
Keimolan rata oli kuitenkin verrattain helppo, mikä sopi noviisille paremmin kuin hyvin. Kisa ajettiin keimolan hylätyn moottoriradan maastoissa ja lähtö- /maalipaikkana toimi keimolan legendaarinen toimitsijatorni. Jos joku ei tiedä, niin keimola on suomalaisen moottoriurheilun kehto ja mekka, mikä on tosin päässyt pahoin rapistumaan ja kohta sitäkään ei enää ole, kun se lanataan ja tilalle tehdään kerrostaloja.
Osa reitistä kulki pitkin vanhaa moottorirataa, eli asvaltilla. Asvaltti on tosin tarkoituksella rikottu ja sisälsi paljon uria ja asvalttimöhkäleitä, mitä aiheuttivatkin runsaasti rengasrikkoja. Välillä mentiin metsään, hieman ajettiin hiekkatietä ja kaksi jalkautumista vaativaa estettäkin oli. Yksi mutainen jyrkkä mäki ja puomi, jonka ali piti mennä. Radalla oli myös runsaasti ns. tiikeriansoja eli suomeksi kuoppia, minkä pohjalta ajettiin. Yksi kierros oli noin neljä kilometriä. Kilpailun pituus oli tunti.
Kisapäivänä oli hieman omituinen keli. Välillä ropsautteli vettä ja aurinko paistoi ilman ollessa noin 17 asteen kieppeillä. Vesikuuroista huolimatta rata pysyi hyvässä kunnossa ja pohja kovana eli ei mennyt mutapainiksi.
Olin hieman kahden vaiheilla pyörävalinnan ja rengasvalinnan suhteen. Lähteäkkö vaihdepyörällä vai sinkulalla, laittaakko karkeammalla nappulalla varustettua pistosuojaamatonta kumia vai pistosuojattua rullaavampaa rengasta.
Päätin kuitenkin lähteä hieman VPCX-henkeen paremmin sopivammalla vaihteettomalla pyörällä, missä oli pistosuojatut Schwalben CX compit. Rengasvalintaan olin tyytyväinen, sillä moni koki rengasrikkoja ja rata oli suurimmaksi osaksi kovaa pohjaa eikä hirmupitoa juurikaan tarvittu.
Vaihteita olisin kaivannut lähinnä lopun pitkässä ja loivassa nousussa, mutta muuten pyörävalintakin oli ihan OK.
Osallistujia oli miesten sarjassa 21 ja naisten sarjassa kaksi! Tavoitteeni oli, että en ole viimeinen eikä kärki ohita kierroksella.
 |
| Osallistujia ja yleisöä oli mukavasti |
Suurin osa kisaajista oli sen verran tiukannäköisiä fillaristeja, että mietin kuinkahan käy. Onneksi mukana oli kuitenkin tavallisen pulliaisenkin näköisiä janttereita, joten ykköstavoite näytti todennäköiseltä. Kakkostavoite ei niinkään.
En lämmitellyt ollenkaan enkä tutustunut rataan ennen kisaa, joten ajattelin mennä ekan kierroksen rauhassa porukan hännillä ja kiristää sitten vauhtia. Ajelinkin alussa rauhassa yhden naisen ja yhden maastopyöräilijän peesissä, mutta parin kilometrin jälkeen alkoi hissuttelu kypsyttää ja lisäsin vauhtia. Pääsin äkkiä karkuun torsoista ja aloin jahtaamaan muita.
 |
| Rentoa meininkiä... |
 |
| Moni kärsi rengasrikon |
Ajelin oikeastaan kaikki kierrokset melkein samaa tahtia enkä olisi paljoa kovempaa jaksanutkaan.
Ainut missä olisin pystynyt voittamaan aikaa oli, että en olisi alussa hidastellut jonon hännillä vaan olisin heti alkanut polkea omaa tahtia. Ainakin minuutin olisin saanut myös pois jos klossini eivät olis menneet tukkoon joka jalkautumisessa. Parisataa metriä jokaisesta jalkautumisesta sai kopistella kenkiä polkimiin, että muta irtoaisi eikä polkemisesta tullut mitään.
Yhden kerran kaaduin, koska tulin hieman ylikovaa mutkaan ja eturenkaasta loppui pito soralla. Muutaman kerran ajoin myöskin hieman liian kovaa tiikeriansoihin ja kaatuminen oli lähellä.
Viimeisellä kierroksella tappavan tasainen dieselvauhtini alkoi kantaa hetelmää ja pyöräilijöitä alkoi tulla selkä edellä vastaan. Heti viimeiselle kierrokselle lähtiessäni ohitin yhden maastosinkulamiehen ja puoli kilometriä ennen maalia ohitin cyclomiehen ja pääsin toisen crossarin kantaan. Samassa puomin alituksessa meni myöskin kärki ohi kierroksella. Puomin alituksen jälkeen oli edessä pitkä raskas loiva nousu, pikku syherö ja alle 200 metrin spurtti maaliin moottoriradan pohjaa pitkin. Ajattelin roikkua nousun edellä menneen kannassa, mutta tunsinkin itseni yht'äkkiä vahvaksi ja havaitsin heikkoutta vastustajassa joten päätin hyökätä jo nousussa.
Putkelle, heinikon kautta ohi ja hulluna karkuun. Syherön kikkailin läpi ylikovaa ja asvaltilla kaasutin ihan hulluna karkuun. Maalissa huomasin, että kaikki tämä turhaan. Ei se sälli ollut jaksanut lähteä enää perään. Sijoitus siis 12. Valitettavasti vain 9 parasta sai cupin pisteitä.
 |
| Lähdössä hymyilytti |
 |
| Kisassa ei hymyilyttänyt |
 |
| Maalissa hymyilytti |
Tyytyväinen olin joka tapauksessa. Rata oli hauska, jaksoin hyvin, en ollut lähellekkään viimeinen ja koko tapahtuma oli kaikin puolin täysi kymppi. Harmi vaan, että en jäänyt paikalle jälkipelejä varten. Paikalla kun näytti olevan ruokaa, kaljaa ja hyvää porukkaa.
Toivottavasti pääsen vielä osallistumaan toiseenkin VPCX-osakilpailuun tänä vuonna ja keväällä varmaan järjestetään vielä kaksi osakilpailua. Ainakin talvi-VPCX. Harkinnassa on ollut myös jos järjestäisi itse osakilpailun Turkuun, tarkemmin sanottuna Raisioon haunisiin. Ratakin on oikeastaan valmiina... No, olen tunnetusti niin aikaansaava ihminen, että tämä haave tuskin koskaan toteutuu, ainakaan lähitulevaisuudessa.
Tulokset:
Kiero pyöräilijä kierolla polulla
VastaaPoistaAvainsana: normaalit ihmiset