Tour de Saimaa eli blogin lukijamatka itä-Suomeen

Tuli siis tehtyä vihdoin hieman pidempi pyöräretki, tarkemmin sanottuna reilu 500 kilometriä noin viikossa. Kun pohdiskelin matkalla, että mitähän tästä kirjottaisi, totesi Joope, että: ”ei mitään, kaikki blogin lukijathan ovat täällä mukana.”
Mitään matkakertomusta en siis aio sen enempää kirjoittaa, vaan keskityn kertomaan kokemuksiani varusteista, reiteistä ja yleensä matkapyöräilystä.

Suunnitelma

Reittiä suunniteltiin pitkään ja hartaasti ja se ehtikin muuttua paljon ja monta kertaa ennen kesää. Alkuperäinen suunnitelma oli tulla Imatralta Helsinkiin ja sieltä edelleen Turkuun. Joku kuitenkin keksi, että kesäisin tuulee lounaasta eli käänsimme reitin toiseen suuntaa, mistä edelleen keksimme Lahti – Imatra – Koli – Kuopio, mutta lopulliseksi reitiksi typistyi Iitti – Jaala – Utti – Imatra – Savonlinna – Sulkava, koska pojat (Pekka ja Joope) halusivat mennä Sulkavan suursoutuihin.
Matkaan varasimme kuusi päivää, koska matkan varrella olisi poikkeuksellisen paljon nähtävää ja koettavaa.

Varusteet

Lähes kaikki varusteet löytyivät jo valmiina, mutta jotain pientä jouduin ostamaan erikseen reissua varten. Ostin partiokaupasta pieniä purnukoita mausteita ja pesuaineita varten. Lisäksi ostin ns. pesupussin pyykinpesua varten sekä uuden kevyemmän ja vesitiiviin karttalaukun.
Päivän sana oli siis kevennys. Vaikka olen aina vähän repeillyt grammanviilajille, niin nyt olin itsekin kalavaa'an kanssa punnitsemassa kamoja, sillä liika paino vaikuttaa ajettavuuteen todella paljon. Esimerkiksi puhallettava Halti 500lite makuualusta vaihtui viimehetkellä 160 grammaa kevyempään solumuovipatjaan.
Teltasta otin pois ylimääräiset kiilat ja narut ja sain painon laskemaan lähes 300 grammaa.
No ei homma sentään aivan täysin lähtenyt lapasesta, mutta monta varustetta mietti kahteen kertaan, että tarvitsenko sitä. Yhtään pitkää paitaa en ottanut mukaan vaan ajattelin pärjääväni pelkillä irtohihoilla.

Lopullinen varustelista oli kutakuinkin:

Hygienia:
    shamppoo (pikkupurnukassa)
    hammasharja
    tahna(pikkupurnukassa)
    aurinkorasva
    piilareita
    pyyhe
    dödö
    särkylääke
    laastari
    nenäliina
    vessapaperi
    urheiluteippi
    savett
    pyykkiaine(pikkupurnukassa)
    hyttysmyrkky
    hyttyssavu

Vaatetus:
    ajoasu (succis, villapaita)
    aluspaita
    Gore-pökät(sadeasu)
    Gore Tex takki(sadeasu)
    irtohihat
    tuuliliivi
    hanskat
    Buff
    lippis
    Shortsit
    2x t-paita
    3x kalisit
    2x ohuet sukat
    lämpimät sukat
    boxerit
    uikkari
    Epäkengät (Sanouk)

Ruokailu:
    muki
    luha
    kattila
    rb-polttimo
    esbit
    trangiapihit
    pesusieni
    tiskiaine(pikkupurnukka)
    3x aamiainen + ruoka
    kahvi+sokeri
    suola(pikkupurnukka)

Majoitus:
    teltta (Eureka! Spitfire duo)
    makuupussi (Ajungilak kompakt lite)
    makuualusta
    Petzl

Varaosa:
    multitool
    varasisuri
    paikkarasia
    JESARI
    missing link
    Ultremo päälirengas (195g !!!)

Elektroniikka:
    Kamera (Olympos uTough)
    USB-laturi
    kännykkä
    laturi
    kuulokkeet
    gorillapod

Muut:
lukko
    Karttamuovi
    juomapullo 1l
    Kännyteline
    energiapatukoita
    kartat
    kynä
    paperia
    pelikortit
    kypärä
    BBB-ajolasit
    North Face juomareppu
    Ortlieb 35l merimiessäkki
    Ortlieb kännnykkäkotelo
    2x Ortlieb Cityroller 20l takalaukku


Fillarihan oli siis Kona Jake The Snake, missä alla 28mm Schwalbe Marathon Supremet ja takatarikkana joku random Ajopyörän roskiksesta. Painoa kertyi kaiken kaikkiaan 120 kiloa, mistä 92 kg oli kuskia, reilu 10 kiloa pyörää, 3,5 kiloa vettä ja loput varusteita ja laukkuja. Yllättävän paljon sitä kertyi, tosin kuski on läski ja kamaa oli sen verran paljon, että mistään ei tarvinnut tinkiä.

Jälkikäteen ajateltuna ainoat tavarat, mitä en käyttänyt matkalla olivat lämpimät sukat ja ajohanskat. Ajohanskoja tosin olisi voinut käyttää ekana päivänä, koska oli aika kylmä, mutta en jaksanut kaivaa niitä. Täydellinen varustus toisin sanoen.
Varaosia ei voi laske turhaksi, vaikka en niitä tarvinnutkaan sisärengasta lukuunottamatta.

Reitti

Menimme siis Helsingistä lähijunalla Kausalaan, Iittiin, mistä poljimme Jaalan kautta Verlan tehdasmuseoon ja UNESCOn maailmanperintökohteeseen. Ihan OK paikka, vaikka ei ulkoa päin mikään erikoinen ollutkaan. Aika pieni, jos vertaa vaikka Lappeenrannan monen neliökilometrin kokoiseen paperitehdasalueeseen (okei huono vertaus). Rakennus oli toki kaunis, mutta sisätilat olivatkin sitten aivan muuta. Täydellinen toimiva tehdas alkuperäisessä kunnossa. Suosittelen.

 Verlasta jatkoimme hieman pienempiä teitä Valkealan kautta Uttiin. Koska olimme päättäneet vältellä kuutostietä kuin ruttoa päädyimme tällä välillä melkoisille pikkuteille, mikä oli pelkästään hyvä juttu. Saimme jopa taluttaa pyöriä umpimetsässä pari kertaa. Nämä ovat kuitenkin niitä pieniä asioita, mitkä tekevät pyöräretkestä seikkailun. On aivan eri fiilis tunkata pyörää varvikossa tai tuskailla kieli keskellä suuta upottavaa kinttupolkua pitkin, kuin körötellä yhtä ja samaa maantien laitaa kilometri tolkulla. Luumäelle kuitenkin päästiin ja löysimmekin aika mielenkiintoisen yöpaikan. Pekka huomasi kartassa laavun kuvan, joten päätimme käydä katsastamassa paikan ja paikalla totta tosiaan oli laavu, puita, puucee ja oma hiekkaranta. Ja hyttysiä.

Tätä on pyöräretkeilyä parhaimillaan...

Kolmas päivä tarjosi hellettä ja nähtävyyksiä. Heti ensi alkuun kävimme tutustumassa salpa-linjaan, mikä olikin mielenkiintoinen rakennelma ja siellä olisi saanut menemään koko päivän, mutta kello tikitti ja karavaani kulki. Luumäeltä koukkasimme maisemareitille Lemin kautta, välttääksemme jälleen kuutostien. Kuuma oli ja ylämäkiä piisasi, mutta maisemien puolesta kelpasi hikoilla. Lemiltä eteen päin oli koko tien päällyste uusittu ja vaikka uusi asvaltti on pyöräilijän unelma, kaikella on rajansa. Nimittäin aivan uunituore asvaltti upottaa, on kuin tervassa ajaisi ja kaiken lisäksi se takertuu renkaaseen ja sen mukana renkaaseen tarttuvat kaikki pikkukivet sun muut scheisset tien pinnasta, mistä ne edelleen jatkavat keskihakuvoiman ansiosta tangentin suuntaisesti matkaa pyörän kuljettajan kasvoille. Tätä jatkui useita kilometrejä ja asvalttimiehetkin naureskelivat meille. Tietyön jälkeen yritimme rapsuttaa pikeä renkaista, mutta eihän se mihinkään lähtenyt. Ainoaksi konstiksi jäi siis ajaa ja odottaa, että pinta kuluu pois renkaasta. Seuraavat kilometrit olivatkin kuin olisi ajanut umpirautaisilla renkailla, mutta lopulta pikipinta kului pois ja pääsimme Lappeenrantaan.

Panssari- vaan ei fillariestetitä

Lappeenrannassa tsekkasimme toki Saimaan kanavan ja onneksemme venäläinen rahtilaiva sattui juuri tulemaan sulkuun kun olimme mestoilla. Aika tiukkaa teki, mutta läpi sujahti.
Lappeenrannasta jatkoimme matkaa Imatralle osin matkan parasta pyörätietä ja osin kälyistä kärrypolkua pitkin. Imatralla teimme pikaisen pysähdyksen eli ihmettelimme valtionhotellia, koskea, voimalaa ja vuoksensaaren hiidenkirnuja ja luonnonihmeitä. Kertakaikkisen hieno paikka, Imatra, ja sinne pitää päästä joskus toistekin ja paremmalla ajalla.

Imatralta jatkoimme vielä Immolaan uimarannalle yöksi ja jälleen valintamme yöpaikaksi osoittautui täyden kympin paikaksi. Joope tosin voi olla asiasta hieman eri mieltä, mutta ei siitä sen enempää.

Ennen lähtöä tiesin pari asiaa varmaksi. Jollakin puhkeaa kumi, matkalla on hyttysiä ja minulla ja Pekalla palaa jossain vaiheessa hihat toisiimme. No, tämä oli se päivä. Kitkaa aiheutti hidas etenemisemme ja eritoten sen syyt. Ts. johtuiko huono etenemisemme siitä, että poljimme liian hiljaa vai siitä, että eräs nimeämätön henkilö porukastamme tykkää nukkua kaksi tuntia pidempään kuin muut ja jolla muutenkin kestää kaikki puoli tuntia viiva tunnin pidempään kuin kaikilla muilla. No selvyyttä tähän ei saatu, mutta kenties adrenaliini- ja agressioboostista johtuen päivästä tuli pisin päivämme ja poljimme yli 130 kilometriä. Päivä oli myöskin kuumin, yli 30 astetta.
Tähän väliin mahtui rajavyöhykettä, punkaharjua, kyyttöburgeria, vittumaista maantien laitaa ja paljon yöpaikan etsimistä. Noin kaksikymmentä kilometriä ajelimme tarkistaen joka lammen ja järven rannan etsien sopivaa yöpaikkaa, mutta mistään ei löytynyt. Joko rannat olivat täynnä mökkejä tai sitten maasto ei antanut periksi teltan pystytykseen. Lopulta aloimme olemaan jo Savonlinnassa ja napsautin GPS:n päälle ja ruudulla näkyi mielenkiintoinen viheralue järven rannassa ja päätimme käydä tarkistamassa sen. Paikka osottautui uimarannaksi ja pienvenesatamaksi, toisin sanoen täyden kympin yöpaikaksi.

Immolan uimaranta

Kyyttöburger

Yöpaikka Savonlinnassa

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kohti Savonlinnaa, missä söimme ja joimme hyvin sekä tutustuimme Olavinlinnaan. Koska matkaa Sulkavalle ei ollut kuin 40 kilometriä otimme päivän rennosti ja vietimme aikaa Savonlinnassa. Savonlinnasta Sulkavalle valitsimme jälleen pikkuisen hiekkatien, minkä missasimme aluksi ja päädyimme lossirantaan, missä kävimme uimassa.
Kun oikea tienhaara vihdoin löytyi oli edessämme kaksikymmentä kilometriä nimismiehenkiharaa pölyä ja katumaastureita. Aika vittumainen pätkä, mutta perille päästiin ja se oikaisi matkassa hieman.

Sulkavalla pojat alkoivat valmistautua soutuun ostamalla urheilu- ja palautusjuomia, minä illanviettoon ostamalla tuhottomasti kaljaa. Yöpaikkamme oli tällä kertaa koulun piha ja ainoa maksullinen paikka koko retkellä. Samalla se oli myöskin paskin mahdollinen yöpaikka, kiitos mekastavien lapsien ja möykkäävien humalaisten aikuisten.

Yöpaikka Sulkavalla

Paikallinen kuppila

Soutustadion

Kiitos baarikierroksen, aamulla olo oli sellainen, että ei paljoa napsinut lähteä katsomaan poikien soutua, mutta pari lihalörtsyä myöhemmin, raahauduin soutustadionille odottamaan Pekan ja Joopen maaliin tuloa.

Seremonioiden, palkintojenjaon ja ruokailun jälkeen päätimme jatkaa kukin tahollamme matkaa Juvalle. Ts. Pekka lähti yksin pyöräilemään Juvalle suorinta tietä, mistä hän jatkoi bussilla matkaa kotiin vielä samana iltana. Me jäimme Joopen kanssa vielä uimaan ja kuosiutumaan Sulkavalle ja illan viiletessä aloimme polkea Juvalle retken ehdottomasti eeppisintä pikkutiepätkää pitkin.
Ajoimme siis Kyrsyän kautta Juvalle pientä hiekkatietä pitkin, mikä oli matkan kohokohta. Nousua, laskua ja auringon laskiessa etelä-savolainen maalaismaisema näytti parhaat puolensa sihen malliin, että oli pakko pari kertaa sammuttaa pyörä ja jäädä paikoilleen ihmettelemään kotimaan kauneutta.
Tässä taas yksi pyörämatkailun parhaita puolia. Sitä eksyy tuntemattomille teille, mille ei muuten ehkä tulisi mentyä ja pyörän selästä ehtii näkemään ja kokemaan paljon enemmän kuin auton ikkunan takaa. Kokemus on kokonaisvaltainen, kun auringon viime säteet iskevät silmään, viileä iltatuuli puhaltaa naamaan ja lehmän paska tunkeutuu sieraimiin; tuntee elävänsä maisemaa...

Juvalta löysimme nopeasti taas itsemme taas uimarannalta nukkumasta. Kävimme tosin katsomassa paria muutakin paikkaa, mutta läheltä "keskustaa" löytyi melkoisen pitkä ranta, mistä löyty sopiva pusikko teltalle ja riippumatolle.

Aamulla päätin lähteä aamukahville/-tuplalle läheiselle huoltoasemalle, mikä sattui olemaan kiinni. No, kartan mukaan neljän kilometrin päässä oli toinen huoltoasema ja sijainnista päätellen ABC. Polkaisin siis sinne, tuplasin ja join kahvit. Harvoin tulee poljettua kahdeksaa kilometriä vessakäynnin takia.
Kun Joope heräsi, pakkasimme kamat ja suuntasimme takaisin Abceelle tappamaan aikaa ennen bussin lähtöä. Mielessä kävi, että olisimme jatkaneet matkaa enoni luokse Rautalammille, koska sinne ei olisi ollut kuin noin 100 km matkaa, mutta oikeastaan olimme molemmat aika täynnä pyöräretkeä tässä vaiheessa ja mikä parasta, melkein heti kun pääsimme bussiin, alkoi sataa. Kaatamalla.

Sateen olimme onnistuneet välttämään koko matkan ja onnistuimme siinä vielä kerran. Reilun viiden tunnin istumisen jälkeen olimme kotona Turussa, mistä minä poljin kotiini viisi kilometriä ja Joope sutaisi vielä Mynämäelle 35 kilometriä.


Mitä jäi käteen?

Ainakin se on selvää, että jos haluaa toimivia ja kestäviä varusteita, kannattaa luottaa saksalaiseen laatuun. Ortliebin sivulaukut ovat kertakaikkiaan niin pomminkestävät, yksinkertaiset ja toimivat laukut, että olisi hölmöä käyttää mitään muita. Toinen toimiva saksalaisvaruste olivat Schwalben renkaat. Minulla ja Joopella olivat malliston 28mm Marathon Supremet ja Pekalla saman kokoiset Marathon Plussat. Yksi ainoa rengasrikko tuli matkalla ja sekin johtui allekirjoittaneen laiskuudesta, sillä kyseessä oli liian vähäisestä rengaspaineesta johtunut ns. snakebite-tyyppinen rikko.
Toisin sanoen yksikään kivi, piikki, lasinsiru tai muu terävä esine ei tunkeutunut saksalaisen pistosuojauksen läpi. Ja kumimme näkivät sellaista kivikkoa, tienpintaa ja kinttupolkua, että ne ovat osassa maista kielletty alle 18-vuotiailta.


Suosi paikallista

Ruokailun hoidimme aika 50/60 jaolla tienvarsiravintolat/omat sapuskit. Aamiaisen laitoin itse eli kokkasin vettä ½ litraa, mistä riitti sopivasti yhteen kahvikupilliseen ja 0,3 dl Adventure Meal muroaamiaiseen. Tien päällä nautiskelimme ravintoloiden ja kuppiloiden antimista. Illalla yöpaikassa keitin jälleen vettä ja söin
pussiruokaa.

Perus illallissetti

Kokkailua Savonlinnassa

Vanha sanonta paikallisen suosimisesta on kyllä nykyään vähän niin ja näin. Syöpä-ryhmän ABC syöpä-asemia kun on joka kylässä ja tienristeyksessä, mikä taas on vaikuttanut siihen, että laadukkaita paikallisia soittoruokalaita ei vaan kertakaikkiaan ole.

Pahimillaan koimme tämän Joutsenossa, missä päätimme suosia paikallista ja ruokalistakin vaikutti hyvältä. Siinä sitten odottelimme häränperseitämme ja kuuntelimme miten mikro kilahteli keittiössä. Koko karmeuden kruunasi pöytätuuletin joka "puhalsi persiljan lattialle..."
Lautasella oli siis mikrossa lämmmitettyjä Finduksen wokkivihanneksia, pakkasesta pannulle heitetty pihvi, Oolannin lohkoperunoita ja Knorrin mitälie-valmiskastiketta. Koko komeuden hinta oli vaivaiset 18 ecua niin ja puolen litran limu maksoi 4 euroa. Tässä tilanteessa todella kaipasi ABC:n tasaista yllätyksetöntä ja halpaa rekkamiesmättöä.

Poikkeuksiakin oli. Verlan kahvilasta sai ensinäkin niin eeppiset aamiaismuffinsit (mustikka ja tonnikala), että päätimme jäädä lounaallekin, mikä todella kannatti. Verlan kiusaus-buffet on ehkä parasta mitä olen ikinä kokenut.

Verlan verraton kahvila

Myös Punkaharjun torilta ostetut muikkukukot ja letut ravitsivat matkamiehiä. Punkaharjulla söimme myöskin taatusti paikallisen kyyttöburgerin, joka oli niin lähiruokaa, että tarjoilija suurinpiirtein teurasti kyytön, kaivoi potut maasta ja niitti viljat silmiemme edessä.
Erityismaininta myöskin Savonlinnan erikoisuudelle lörtsylle. Eritoten liha-sellaisella neljällä nakilla. Paras lihapiirakka ikinä! Jää Helsingin kauppatorin "maailman parhaat" lihikset kakkoseksi.

Niin ja kyllä se täytyy myöntää, että ABC on melkoinen pelastus matkamiehelle. Abcilla sai lukea päivän lehdet, levätä, syödä halvalla  ja latailla puhelimen akkuja sun muuta. Tiesi mitä saa kun kaarsi ABC:lle; sitä nimittäin mitä tilasi.


Mitä opimme tästä?


Oikeastaan kaikki meni niin putkeen, että kyseessä oli melkein malliesimerkki onnistuneesta pyöräretkestä. Jos haluaa toteuttaa täydellisen pyöräretken, niin apinoi meitä. Eli:

- Laita pyörään pistosuojatut renkaat ja pidä paineet maksimissa. Ei tule ikäviä rengasrikkoja.
- Hanki yksinkertaiset ja laadukkaat laukut, sun muut. Ei tule yllätyksiä ja toimivat varmasti.
- Suunnittele reitti pikkuteitä pitkin. Saatat yllättyä mukavasti, eikä liikenne stressaa.
- Vain tarpeellinen mukaan! Pidä varustus niin keveänä kuin mahdollista. Vaikuttaa ajomukavuuteen yli 9000 prosenttia.
- Älä pelkää kinttupolkuja ja huonoja alustoja. Sieltä löytyy ne parhaat seikkailut ja hienoimmat maisemat.
- Uimarannat ovat loistavia yöpaikkoja. Tasaista maata, peseytymis mahdollisuus ja usein löytyy jopa jonkin sortin puuceekin aamutarpeille.
- Muista, että jos alkaa vituttamaan polkeminen, niin bussilla pääsee kätevästi kotiin mistä päin Suomea tahansa.
- Osta Sanoukit!

Fillarin lisämaksu 5€